SITAR

Soitan sitä omalla tavallani, useiden keksimieni tyylien mukaan!

Sitari on upea kielisoitin, akustinen ja perinteisen intialaisen musiikin (jonka löysin "sattumalta*" tosielämässä) solisti, jota soitetaan käytännössä vain yksi kieli kerrallaan (paitsi rytmisissä kohdissa): pääkieli , jota seuraa kolme bassokieliä, sitten tulee kolme lähimpänä kehoa olevaa rytmistä kielen, lopuksi näiden sillan kohoamien kielten alapuolella on kolmetoista "sympaattista" kielestä, jotka pitkittävät nuotteja ja jotka on viritettävä tarkasti kunkin "ragan" pääsävelten mukaan.

… Joka ei ole synonyymi sanalle "pala", sillä ragalla on tuhat kasvoa, mutta sen täytyy olla kaikkien tunnistettavissa (ymmärrä sillä: klassiseen tai kansanmusiikkiin rokki intiaani!), siinä on ominaispiirteitä, mutta myös osa. improvisaatiosta, jossa muusikon sielu ilmaistaan hetken ja paikan energian mukaisesti!

Tällaisen instrumentin oppiminen perinteisen mestari-oppilassuhteen ulkopuolella on tietysti lähes mahdotonta... Siksi minun tapani soittaa sitä on  kaukana intialaisten virtuoosien äänityksistä: päädyin tähän upeaan soittimeen autodidaktina 2-3 perustunnin jälkeen opettajalta, joka ei ollut edes opettanut minulle sen viritystä!!

Päätin jonain päivänä tehdä vahvuuden tästä lähetyksen puuttumisesta! …

Sitar on vain muutaman vuosisadan vanha ja onkin  ei huonosti kehittynyt: lisäksi valtaosa vuosikymmeniä äänitetyistä ja tällä hetkellä myydyistä sitareista kantaa Ravi Shankarin merkkiä, jolle he ovat velkaa useiden viulunvalmistuksen modifikaatioiden... mikä paransi erityisesti äänen loistoa! 

Se on herkkä instrumentti, jonka viimeisteleminen kurpitsasta (calabashille) vaatii suurta ammattitaitoa!  

​